Tässä hiukan päivittelen Pepsun kuulumisia.
Ravitsemuksesta ekana. Lähiaikoina meillä on syöty Murre mixeistä kanakasvista ja sikakasvista, keitettyä naudan grossilihaa sekä Mushin jauhettua kanaa. Hyvältä vaikuttaa ja kaikki toimii jee jee. Eli siinä ei oo mitään valitettavaa. Grossi piti keittää, koska raakana laitto kovasti närästää. Liekkö sitten se rasvan määrä vai nauta itessää. Keitettäessä lihasta lähti tosi paljon rasvaa irti ja tuoksu oli aika lihakeittomainen :D
Murre mixit oli meil ny ekaa kertaa kipossa. Ovat maistuneet oikein hyvin, kana paremmin kuin sika. Mixeistä vaa irtoo nestettä sulaessa aika runsaasti. Toisaalta se ei niin haittaa, saapahan Pepe nesteytystä. Ärsyttää vaa hiukan maksaa lisätystä vedestä. Toisaalta kyllä näitä voi jatkossakin ostaa, ei siinä mitää.
No mitäs muuta meille? Kävin punnitsemassa Pepsun ja vaaka näytti 8.3 kg! Eli tarkkuus- ja valjasvähennyksen jälkeen n. 8 kg. Edellisessä postauksessa mainitsin Pepen painavan noin 6.5-7 kg, mutta noh ei se niin näköjää ollukkaan :D
Tästä sitten järkyttyneenä rupesin kopeloimaan ja katselemaan Pepeä oikein kunnolla. Kylkiluut tuntuu, vatsa ja vyötärölinja on hyvä ja muutenki poika on kiinteän tuntuinen. Eli se on saanut lihasta!
Sitten rupesin miettimään, että miten minä joka olen maailman laiskoin ja liikuntaa vihaavin otus, olen saanut jotain tälläistä aikaiseksi? Sen jälkeen, kun Pepe meille tuli, niin mitä on muuttunut? No mm;
- Ruuan määrää lisätty
- Luun osuutta ravinnossa vähennetty
- Lisäravinteet lisätty ravintoon.
- Kuten sinkki, merilevä, lohiöljy, d-vitamiini, a-vitamiini maksan muodossa.
- Ja tarvittaessa c-vitamiini, mhb, pellavansiemenrouhe ja näytteenä saatu nivelravinne
- Pallit poistettu
- Liikunnan määrää lisätty
- Potkulautailu on tullut kuvioihin, koska olen laiska ja jalkavammainen niin minun ei tarvitse kävellä/juosta. Tällöin Pepe juoksee sitten lenkistä riippuen 2-5 km. Joskus enemmänkin, ja kävelee tietty myös.
Tässä vaan miettii sitä, että vau... Pepe on minun ensimmäinen koirani ikinä ja se on ollut meillä puolisen vuotta. Näin pienillä muutoksilla ollaan saatu Pepen patella luksaatio oireet kokonaan pois! Välillä poika hypähtelee, jos on maannut pitkään ja sitten lähtee juoksemaan, mutta se nyt on ihan eri asia.
Lievästi sanottuna tämä nostaa hiukan itsetuntoa. Olen onnistunut parantamaan yhden eläimen elämänlaatua ja kuntoa vaikka olenkin itse niinkin huonossa kunnossa ja minulle kävely tuottaa välillä totaalista tuskaa. Ei niinkään henkisesti vaan siis niin kovaa fyysistä kipua, että tekisi mieli mieluummin kontata.
Nyt vaan sitten miettii, että mitä seuraavaksi? Lähtisinkö treenaamaan Pepeä vielä kovempaan kuntoon? Mutta miten? Monet ovat ehdottaneet minulle agilityä. Se ei valitettvasti minua kiinnosta, koska no, ei vaan kiinnosta :"D Ehkä vielä jossain välissä keittelen jotain. Onhan Pepe vasta 4 - vuotias. Ekaksi tosin voisin käydä Pepen kanssa ihan jonkun sellaisen ihan tavallisen tottelevaisuus ja käytös kurssin. Vaikka Pepe osaakin istua ja maata ja tehdä temppuja niin siellä saisi sitä perus tottelevaisuutta harjoiteltua. Samoin joku hihnakäyttäytymis/ohitustilanne kurssi olisi meille paikallaan.
Suurin ongelma meillä on minun mielestäni se, että Pepellä ei ole "vakituista" koirakaveria, jonka kanssa sillä synkkaisi ja jonka kanssa se voisi rentoutua. Tai ylipäätänsä opetella leikkimään ja olemaan sosiaalinen muiden koirien kanssa. Pepellä ei siis ole missään nimessä lähellekkään tarpeeksi seuraa lajitovereista, koska minulla tai miehelläni ei ole kavereita/tuttavia joilla olisi koiria. Tähän on saatava muutos.
Mutta nyt lopetan tämän pitkän romaanini, että edes joku jaksaisi lukea otsikkoa pisemmälle. Siis jos joku edes eksyy tänne.
